(Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)
Olin eilen kuvaamassa tuonne kalliolle ryöpähtänyttä villiorvokki-merta, kun kameran paristot tilttasivat. Niinpä tyydyin kaivelemaan arkistoni aarteista tämän kukka-aiheisen näpäyksen kesäkuulta 2005. Löysin silloin tämän ,mistä lie lähitalon puutarhasta karanneen, villiintyneen unikon erään niityn pientareelta. Kylläpä se näyttikin kauniilta ja suorastaan kuninkaalliselta siellä rikkaruohojen joukossa kukkiessaan! Terälehdistäkin saattoi lukea tämän yksilön kapinallisen ja itsenäisen luonteenlaadun; ne eivät olleetkaan säännölliset ja sileät, vaan "piikikkäät" reunoiltaan.
Tähän nykyiseen kotoomme muutimme viime marraskuun lopulla, kun maa oli enimmäkseen lumen tai vähintäänkin jonkun jääriitteen peitossa ja kaikki tämä kesäinen kukoistus ja elämä uinui vielä mullan alla. En siis silloin voinut vielä tietää mitään siitä ihanasta sipulikukkien loistosta, joka pihaamme on valaissut tämän kevään ja alkukesän aikana. Voi niitä aurinkoisia narsisseja ja taivaallisia tulppaaneja (punaiset ovat upeita, mutta vaaleanpunaiset hivelevät eniten aistejani viattomalla sulokkuudellaan ja hauraalla herkkyydellään)! Ikkunastamme näen päivittäin ihmisiä, jotka pysähtyvät hetkeksi niitä ihailemaan laillani. Aina silloin ilahdun ja ajattelen; "vain herkkä ihminen voi todella nähdä niiden kauneuden ja kiireen keskelläkin hetkeksi rauhoittua viivähtääkseen niiden tunnelmassa".
*Lisätty 4.6.07
Tässä vielä herkkä yksityiskohta orvokkimerestä.
...ja kotipihan unikot. Is it just me, vai tuleeko jollekin muullekin tästä luonnonasetelmasta eroottisia mielleyhtymiä?
Kommentit