mikrokosmos
maapallo
tähdet ja avaruus
ja kasvoillas hiljaisuus
se hillitön
väkevä
särkevä
surullisuus
joka ei koskaan aukene mulle
vaikka aukeneekin
se toinen taivas
sun pehmoisten
valkoisten
reisien välissä
jälkeenpäin pidän sua sylissä
kun sä nukut
ja puhut
unisssas
paljastamatta silloinkaan
syvimpiä salaisuuksias
ja mua repii
kun mä en tiedä
mikä sun planeetat on saanut
radoiltaan harhautumaan
tähdet silmissäs kuolemaan
linnunratakin on ihan vinksallaan
Kommentit