Aurinko Armas, kippuravarvas! Muistatteko lapsuudestanne tuollaisen, viehättävän sananparren?

Tänään on Aurinko Armas meitä hemmotellut lämmöllä ja kirkkaudella oikein olan takaa. Valo on lisääntynyt ja kevät edennyt jo siinä määrin kohti kesää, että alkaa vihdoin omassakin mielialassa huomata. Niin kuin jossakin tuossa rinnan kohdalla olisi jotenkin keventynyt ja ajatuksissa on ilmavuutta, leikkisää hurmioitunutta inspiraatiota.

No, en halua johdattaa harhaan teitä taikka itseäni. Ei se tällaista mielen juhlaa ja ideoiden karnevaalia joka ikinen päivä ole. Viimeksi toissa päivänä olin niin turhautunut ja vähän masentunutkin, eilenkin vielä väsytti ja tympäännytti. Pinna oli kireällä Pikkukeijunkin kanssa ja muutenkin kaikki  tuntui olevan vähän nurinkurisesti. Mutta ehkäpä sitä suuremmalla syyllä sitten osaa nauttia ihan siekailemattomasti näistä keveistä hetkistä ja onnellisista mielialoistakin. Antaa itselleen luvan ottaa niistä kaikki irti ja tempautua täysillä mukaan, sillä koskaan ei tiedä milloin tulee taas vastaan seuraava aallonpohja tai myrskypilvi, joka purjehtii armaan auringon eteen pimentäen taivaan.

Hyvästä mielestä saa kiittää paitsi kauneuttaan tuhlailevaa Neiti Kevättä, myös hyvää seuraa ;). Sillä niinhän se on, että kaksin aina kaunihimpi viidestä (tai kuudesta) nyt puhumattakaan! Lasten yhteinen iloittelu saa omatkin murheet kaikkoamaan ja toisaalta kahvikupposen ääressä on mukava vaihtaa myös aikuisten ajatuksia aikuisten kesken (vaikka siitä aikuisuudestakin voi kyllä olla montaa mieltä).