1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Moni kirja on vaikuttanut elämääni, hyvin moni. Joskin on ollut kosolti myös sellaisia, joilla vaikutusta ei ole ollut. Hyvä kirja ja hieno lukuelämys jättää aina siemenen ajatuksiin itämään, muuttaa sisäistä maailmaa ja todellisuutta laajentaen ja avartaen sitä. Olen myös huomannut, että niin tässä asiassa kuin elämässä yleensäkin, iällä ja omalla elämänkokemuksella on oma, väistämätön merkityksensä. Nuorena koetut ja luetut asiat vaikuttavat yleensä syvällisemmin ja muuttavat ihmistä voimakkaimmin, sillä silloin sielun ja mielen maaperä on vielä pehmeää ja hedelmällistä, helposti muokkauttuvaa. Aikuisena asioita tuppaa tulkitsemaan ja tarkastelemaan väkisinkin vähän kyynisemmin jatoisaalta myös objektiivisemmin. Kaikkea luettua, kuultua ja nähtyä ei enää koeta yhtä voimakkaasti oman persoonan kautta ja siksi tarvitaan aikaisempaa voimakkaampia ja syvällisempiä kokemuksia, jotta niillä olisi se muutos voima.
Aikuisiällä luetuista kirjoista jos valitsen niin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla voisi olla yksi sellainen, minua ihmisenä muuttanut tai muokannut. Etenkin trilogian ensimmäinen osa vaikutti voimakkaasti omaan aatemaailmaani. Ei ehkä niinkään varsinaisesti muuttanut sitä, mutta voimisti ja vahvisti niitä arvoja, jotka olin tuntenut jo omakseni pitkäänkin. Se verevöitti punaista paloa minussa ja herätti myös kiinnostuksen oman kansamme vaiettua historiaa kohtaan.
2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Tähänkin minulla olisi kymmenittäin sopivia vastauksia. Annamannan tavoin minäkin olen lukenut toistuvasti samoja satu- ja lorukirjoja lapselleni, sillä -kyllä vain- lapset rakastavat toistoa ja tuttujen asioiden ja teemojen kertaamista. Kuitenkin myönnän tässä kohtaa olevani myös itse lapsen kaltainen; luen mielelläni hyvän kirjan uudelleen ja uudelleen. Parhaat kirjat ovatkin mielestäni sellaisia, jotka eivät paitsi kestä useampia lukukertoja, vaan jopa muuttuvat paremmiksi niiden myötä. Hieno tarina ja monitasoinen kerronta takaa sen, että jokaisella kerralla voi oivaltaa ja ymmärtää jotakin uutta, kokea kirjan uudella tasolla. Sama juttu musiikissakin. Hyvät levyt ja kirjat eivät ole kertakäyttö tavaraa ja siksi sijoitan niihin mielelläni myös vähiä rahojani.
Varmaan eniten elämässäni olen kuitenkin lehteillyt läpi Michelle Magorianin Willie Itkupilliä. Luin sen ensimmäisen kerran 4. luokalla ja Lontoon sotalapsesta kertova tarina kosketti minua syvästi. Siinä yhdistyy useita sellaisia elementtejä, joista erityisesti nautin kirjoissa ja elokuvissa (jälleen kerran listaan voisi lisätä myös musiikin). Tarina on samalla kertaa sekä tavattoman surullinen ja traaginen, mutta kuitenkin myös lämminhenkinen ja lohdullinen. Minulle kirjan (fiktiivinen) kertomus on osoitus ja muistutus siitä, että kipeistä ja kamalistakin kokemuksista on mahdollista selviytyä voittajana ja että juuri suurimmat vaikeudet jalostavat ihmistä eniten. Ja siitäkin, että rakkautta ja ystävyyttä voi löytyä yllättävistä paikoista ja ne ovat elämän kantavia voimia.
3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Voi voi...eikö tosiaan saa ottaa kuin yhden? Varmaan olisi fiksua valita jotain käytännöllistä; lautan rakennuksen oppikirja, kasviopas tai selviytyjän käsikirja. Mutta en ehkä lukeudukaan maailman käytännöllisimpiin ihmisiin ja luultavimminkin valitsisin mukaani Robert Holdstockin Metsän henget. Se on yksi lempikirjoistani ja siinä on useamman sivun verran mielenkiintoista, jännittävää ja kiehtovaa luettavaa. Käsittämättömän monitasoinen tarina ja myyttisiä hahmoja vilisevä, melko monimutkainen juoni tarjoaisi viihdykettä pidemmäksikin aikaa. Vaikka toisaalta...voisi ehkä olla myös aivan turhan pelottavaa lukea tätä kirjaa yksin autiolla saarella, etenkin, jos siellä olisi metsää. Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen voisi olla sittenkin parempi valinta. Sopisi tilanteeseen teemoiltaan ja voisi myös tarjota oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä urbaanille ihmiselle luonnon armoilla elämiseen.
4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Hupakon? Hmm...en oikein ole varma, mitä termillä ajetaan takaa tässä yhteydessä. Kevytkenkäisyyttä? Lapsenmielisyyttä? Vapaamielisyyttä? Äh, en tosiaan osaa vastata. Enkö oikeasti ole lukenut yhtään hupakkomaista kirjaa? No varmasti olen, mutta en nyt vain osaa hahmottaa, miten, missä, millaisen. Ehkä vastauksen vaikeus piilee myös siinä, millaisista kirjoista yleensä pidän ja millaisia eniten luen. En kauheasti välitä kevyestä ja huumoripitoisesta kirjallisuudesta. Tai huumoria kyllä saa olla, mutta mieluiten mustaa sellaista. Romanttinen kirjallisuuskaan ei ole oikein minun alaani, lukuunottamatta ehkä nyt jotain Humisevaa harjua (sopisiko se?). Palaan vastaamaan tähän myöhemmin, jos jotain tulee mieleeni.
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Tähän vasta vastauksia löytyisikin! Rakastan surullisia ja koskettavia kertomuksia ja luenkin siksi paljon sellaisia. Kyyneleetkin ovat herkässä, joten sanotaan, että vähemmän varmaan on kirjoja, jotka eivät olisi saaneet minua puhkeamaan kyyneliin, ilon tai surun. Kirjassa on varmasti ollut jotain vikaa, jos olen sen kuivin silmin pystynyt kannesta kanteen lukemaan.
6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Tjaa...Enpä tiedä. Elämänkertojen saralla sellaisia voisi olla paljonkin. Esim Robert Smithin kattavan elämänkerran lukisin oikein mielelläni. Mistä tietää, jos sellaisen vielä joskus käsiini saankin. Ei kai sitä vielä kannattaisi kirjoittaakaan, kun monta kappaletta on vielä elämättäkin.
7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Ei nyt oikeasti tule yhtään ehdotonta mieleen. Jotenkin haluaisin ajatella, että jokaisella kirjoitetulla kirjalla on, on ollut tai on oleva paikkansa tässä maailmassa, sillä kyllähän maailmaan tarinoita mahtuu, pieniä ja suuria. En myöskään halua uskoa, että kirja itsessään voisi olla esim syy ihmisten pahuuteen tai hirmutekoihin. Vaikka varmasti paljonkin on sellaisia, joita on käytetty välineenä tai motiivina pahoihin töihin -usein kuitenkin myös vastoin kirjoittajan alkuperäistä tarkoitusta ja surullisen väärintulkinnan seurauksena. Ehkä eniten näitä kyseenalaisia kirjoja löytyy uskonnollisten ja poliittisten teosten joukosta.
8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Nick Cave, Kun aasintamma näki herran enkelin. On seisonut jo vuosia hyllyssä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua siihen. Muistaakseni ostin sen joskus miehelleni, joka oli lainannut teoksen alkuun kirjastosta ja kehunut sitä kovin. Kirja on melko loppusuoralla ja täytyy sanoa, etten erikoisemmin ole tykännyt, vaikka miekkosen musiikista nautinkin (hiukan valikoiden tosin, myönnettäköön). Raadollista lyriikkaa voi kuitenkin huomattavasti pehmentää melankolisella soitannalla. Kirjassa kaikki rumuus ja ihmisten karkeus käy tajuntaan sellaisenaan ja se on minulle ehkä vähän liikaa. Esteetikkona haluan nautiskella surun ja tuskankin kauniissa paketissa ja arvostan enemmän herkkää kuin väkivaltaista kerrontaa -se sopii paremmin voimakkaasti eläytyvälle ja kokevalle mielelleni. Arvostan myös eheää kokonaisuutta, eikä tässä kirjassa mielestäni sellaista ole. Tulee vähän mieleen Willian Burroughsin Alaston lounas, vaikkakin se oli vielä tuhannesti oksettavampi. En pystynyt edes lukemaan loppuun, vaikka todella harvoin jätän huononkaan kirjan kesken. Verta, kusta, paskaa, spermaa ja oksennusta. Eikö maailmassa ole jo niitä tarpeeksi muutenkin?
9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Peter Hoeg: Lumen taju. Esimerkiksi...mutta niitä on kyllä todellisuudessa sellainen, alati venyvä lista, että kirjastoon mennessä pääni yleensä tyhjenee ihan kokonaan ja lopulta päädyn vain valitsemaan hyllystä kirjoja summa mutikassa nimen, kannen tai takakannen selostuksen perusteella -mikä sekin on kyllä osoittanut antoisaksi tavaksi etsiä uusia lukuelämyksiä.
10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Öh...mä vihaan, kun lähes kaikki tällaiset kyselyt ja hauskat haasteet päättyy aina tähän samaan. Olen varmaan maailman huonoiten verkostoitunut verkkopäiväkirjan pitäjä. En edes tiedä, lukeeko blogiani säännöllisesti tai edes säännöllisen epäsäännöllisesti viisi bloggaajaa. Viime aikoina olen myös itse melko laiskasti seurannut muiden ihmisten blogeja (hyvä kun olen tätä omaani jaksanut silloin tällöin päivittää) ja niilläkin harvoilla, joiden blogeja luen säännöllisesti, nämä kyselyt ovat yleensä jo ehtineet kiertää ennen minua. Vastatkoon ken haluaa. Myös tämän minun blogini kommenttiboksiin voi jättää vastauksensa halutessaan.
Kommentit