Olen tehnyt matkaa
tänne ja takaisin
pidemmälti kuin väsynyt mieleni jaksaisi muistaakaan
Niin monta matkaa
eikä yhtään niin pitkää ja kivistä ja vaikeaa
kuin se
jota kuljen alati mieleni rosoisella pinnalla
sieluni synkissä syvänteissä
sydämeni railoja vältellen
Eikä silti
mikään toinen matka
ei ole myöskään antanut niin paljon kuin tämä
Ei opettanut enempää
tai koskettanut kovempaa

Jos jotain joskus suren
tai kadun
niin sitä, että se matka on ollut niin yksinäinen
Näille polveileville poluille
ei mahdu toista kulkijaa
Yksin on tultava
yksin on mentävä
Tästä se taas alkaa....

***
Jälleen Runotorstain aiheen innoittamana.