Elämä on (lähes) loputon sarja valintoja; pieniä ja suuria, hyviä ja huonoja, oikeita ja vääriä. Eikä aina etukäteen voi aavistaa, kuta niistä kulloinkin on tekemässä. Joskus vähäpätöisiltäkin tuntuvat päätökset muuttavat yllättävällä tavalla elämämme suuntaa ja yhtälailla ne suurimmat, joita eniten pelkäämme ja jännitämme, saattavat lopulta saada pinnan vain aavistuksen lailla väreilemään. Toisinaan hyviltä tuntuvat ratkaisut osoittautuvat sittenkin huonoiksi ja huonoista koituukin hämmentävällä tavalla jotakin kaunista ja merkittävää. Oikeista tuleekin vääriä ja vääristä oikeita. Usein todelliset seuraukset näkee vasta matkan päästä, kun pysähtyy ja jää hetkeksi katsomaan taaksensa jäänyttä maisemaan, vertaa sitä mielessään parhaillaan ympärillä olevaan.

Joskus päätösten tekeminen on helppoa, joskus tuskallisen vaikeaa. Toiset päätökset tekee tarkkaan ja varovaisesti harkiten, toiset spontaanisti ja hetkeen tempautuen. Monesti joutuu miettimään, kuunnellako järjen ääntä vaiko sydämen (vai kenties äidin, anopin). Virheiltäkään ei voi välttyä, teki niin tai näin -aina jokin menee väärin päin. Mutta siitä oppii ja vahvistuu. Vain harvoin, jos koskaan, voi saada kaiken kerrallaan. Elämä kun rakastaa vaihtokauppaa -ei se anna jos ei otakaan. Ole valmis luopumaan, niin saat jotain vastalahjaksi. Laske yhteen plussat ja miinukset, koita jäädä voitolle. Valitse aina kahdesta pahasta pienempi, kahdesta kauniista hohtavin. Ja muista kuitenkin; moni kakku päältä kaunis.

Mutta en minä tässä ole valintoja ja päätöksiä tekemässä. Mitään elämää suurempia ainakaan (vaiko ehkä sittenkin, joskushan ne pienimmät juuri...). Kaura- vaiko ruispuuroa aamiaiseksi, kauppaan tänään vaiko huomenna. Maailma ympärilläni hengittää kuitenkin levottomasti, pienin kiihkein henkäyksin. Muutoksen tuulet, pienet ja suuret, kulkevat juuri parhaillaankin monen läheiseni elämän lävitse. Vaihtoehtoja punnitaan ja tutkaillaan, ratkaisuja tehdään; elämälle haetaan uutta suuntaa ja kurssia.

Joskus on ihanaa tempautua mukaan siihen muutoksen virtaan, olla sen syvimmässä silmässä, keskellä kaikkea ja katsella elämänsä pala palata järjestyvän uudelleen, muodostavan jälleen kerran ihan uuden kuvion, joka täytyy opetella, johon täytyy totutella. Joskus on myös ihanaa olla näin; tyynenä ja hiljaisena, katsoa rannalta ulpalla raivoavaa myrskyä. Ihmetellä, ihastella kuin kaatosadetta ikkunan lävitse, tai kaukaista ilotulitusta taivaanrannalla. Olla tietoisena, vaan ei osallisena. Asettua tarkkailijan asemaan. Mutta huomaa; ilmassa tuoksuu jo tuntematon tulevaisuus! Ole siksi aina valppaana ja valmiina. Ennen kuin huomaatkaan sinut on taas imaistu mukaan pyörryttävää pyörteeseen, hukutettu nälkäiseen muutoksen virtaan. Äläkä pelkää, jossain uit taas rantaan ja lepäät uuden auringon kultaamilla kallioilla uudistuneena.

Rakkaat ystäväni, tuttavani (tuntemattomatkin), viisautta ja voimaa teille päätöksissänne. Tehkää niitä rohkeina ja tietäen; elämä kuljettaa meitä, aina lopulta oikeaan suuntaan kuitenkin -joskus vain monen mutkan ja kivikon kautta...