Elämä on (lähes) loputon sarja valintoja; pieniä ja suuria, hyviä ja
huonoja, oikeita ja vääriä. Eikä aina etukäteen voi aavistaa, kuta
niistä kulloinkin on tekemässä. Joskus vähäpätöisiltäkin tuntuvat
päätökset muuttavat yllättävällä tavalla elämämme suuntaa ja yhtälailla
ne suurimmat, joita eniten pelkäämme ja jännitämme, saattavat lopulta
saada pinnan vain aavistuksen lailla väreilemään. Toisinaan hyviltä
tuntuvat ratkaisut osoittautuvat sittenkin huonoiksi ja huonoista
koituukin hämmentävällä tavalla jotakin kaunista ja merkittävää.
Oikeista tuleekin vääriä ja vääristä oikeita. Usein todelliset
seuraukset näkee vasta matkan päästä, kun pysähtyy ja jää hetkeksi
katsomaan taaksensa jäänyttä maisemaan, vertaa sitä mielessään
parhaillaan ympärillä olevaan.
Joskus päätösten tekeminen on helppoa, joskus tuskallisen vaikeaa.
Toiset päätökset tekee tarkkaan ja varovaisesti harkiten, toiset
spontaanisti ja hetkeen tempautuen. Monesti joutuu miettimään,
kuunnellako järjen ääntä vaiko sydämen (vai kenties äidin, anopin).
Virheiltäkään ei voi välttyä, teki niin tai näin -aina jokin menee
väärin päin. Mutta siitä oppii ja vahvistuu. Vain harvoin, jos koskaan,
voi saada kaiken kerrallaan. Elämä kun rakastaa vaihtokauppaa -ei se
anna jos ei otakaan. Ole valmis luopumaan, niin saat jotain
vastalahjaksi. Laske yhteen plussat ja miinukset, koita jäädä voitolle.
Valitse aina kahdesta pahasta pienempi, kahdesta kauniista hohtavin. Ja
muista kuitenkin; moni kakku päältä kaunis.
Mutta en minä tässä ole valintoja ja päätöksiä tekemässä. Mitään elämää
suurempia ainakaan (vaiko ehkä sittenkin, joskushan ne pienimmät
juuri...). Kaura- vaiko ruispuuroa aamiaiseksi, kauppaan tänään vaiko
huomenna. Maailma ympärilläni hengittää kuitenkin levottomasti, pienin
kiihkein henkäyksin. Muutoksen tuulet, pienet ja suuret, kulkevat juuri
parhaillaankin monen läheiseni elämän lävitse. Vaihtoehtoja punnitaan
ja tutkaillaan, ratkaisuja tehdään; elämälle haetaan uutta suuntaa ja
kurssia.
Joskus on ihanaa tempautua mukaan siihen muutoksen virtaan, olla sen
syvimmässä silmässä, keskellä kaikkea ja katsella elämänsä pala palata
järjestyvän uudelleen, muodostavan jälleen kerran ihan uuden kuvion,
joka täytyy opetella, johon täytyy totutella. Joskus on myös ihanaa
olla näin; tyynenä ja hiljaisena, katsoa rannalta ulpalla raivoavaa
myrskyä. Ihmetellä, ihastella kuin kaatosadetta ikkunan lävitse, tai
kaukaista ilotulitusta taivaanrannalla. Olla tietoisena, vaan ei
osallisena. Asettua tarkkailijan asemaan. Mutta huomaa; ilmassa tuoksuu
jo tuntematon tulevaisuus! Ole siksi aina valppaana ja valmiina. Ennen
kuin huomaatkaan sinut on taas imaistu mukaan pyörryttävää pyörteeseen,
hukutettu nälkäiseen muutoksen virtaan. Äläkä pelkää, jossain uit taas
rantaan ja lepäät uuden auringon kultaamilla kallioilla uudistuneena.
Rakkaat ystäväni, tuttavani (tuntemattomatkin), viisautta ja voimaa
teille päätöksissänne. Tehkää niitä rohkeina ja tietäen; elämä
kuljettaa meitä, aina lopulta oikeaan suuntaan kuitenkin -joskus vain
monen mutkan ja kivikon kautta...
perjantai, 10. maaliskuu 2006
Kommentit