Unettomuutta, uupumusta, väsymystä, kuumotusta.

Eikö tämä nyt ota helpottaakseen??? Vaivaa vaivan perään, harmia harmin jälkeen. On se uuden elämän luominen tuskallista hommaa, ei voi muuta sanoa. Tällä hetkellä lohduttaa vain se kaukaiselta tuntuva ajatus, että mikäli saan elää keskimääräisen pitkän naisen elämän, minulla on edessä vielä helvetin monta vuotta aikaa toipua tästä kaikesta ennen lopullista lepoa. Kun vaan nyt jotenkin jaksaisi sinnitellä edes suurin piirtein täysissä sielun ja mielen voimissa sinne saakka, että vähän edes hellittää. Ruumiista en niin huolissani olekaan. Nuori ja notkea vitsa taipuu vielä, antaa anteeksi tällaisen. Mutta mieli on oikullisempi ystävä, huono isäntä hoitamattomassa talossa. Ei parane päästää majaa ihan rempalleen tai lähtee vielä lätkimään ovet paukkuen. Jättää ikkunat auki tuulen puhaltaa läpi korvien. Tuivertaa tyhjissä huoneissa järjen hiventä turhaa etsien.