Olen saanut kipeä muistutuksen siitä, miten ihminen on hölmö. Tajuaa kaiken merkityksen ja tärkeyden vasta etäisyyden päästä, kun se hetki, kun voi kertoa toiselle kaiken sen, mitä haluaa, on jo mennyt ohitse. Elämän kirjassa sivua käännetty peruuttamattomasti -niin kuin elämän kirjassa sivuja aina käännellään.

Vanhat muistot pyörii mielessä yön pimeimpinä tunteina. Päässä takoo ajatus, etten (kai) voi koskaan enää nähdä häntä, jutella hänelle, muistella yhdessä menneitä ja kertoa, miten paljon silloin häntä rakastin. Enkä koskaan ole sitä mahdollisuutta kaivannutkaan niin kipeästi kuin nyt, kun tiedän, että se on minulta viety...

Jos kuulet tämän siellä jossakin, missä ikinä oletkaan: minä kaipaan sinua.


On ollut vaikea vuosi. Monta pientä ja suurta menetystä. Ja silti taas kerran saan kuitenkin ihmeekseni todeta, että saanut olen vielä enemmän. Yhden elämän Liekin kaiken tän kuoleman ja menetyksen keskelle. Ja sen valossa jaksan elämää eteenpäin.