Familiar Feeling

Nothing can come close
Nothing can come close
Nothing can come close

I never doubted it
What's for you will not pass you by
I never questioned it
It was decided before I asked why
It's all there ever was
And it's all there ever will be
How could you have questioned us?
It's yourself you deceive

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without

Hush now
No need to say the words
At first sight you perfectly heard
Love in all its entirety
Is no less than we deserve

I saw, your face
Some place
I felt this feeling before
Is it deja vu?
Do I somehow know you?

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close
To this familiar feeling
We say it all without
Ever speaking

Nothing can come close

Nothing can come close

(Ever speaking)

Nothing can come close
To this familiar feeling
Nothing can come close

-Moloko

Se on hieno hetki, kun kohtaa sen jonkun, joka ymmärtää ilman sanoja(kin). Kun tulee se tuttu tunne, lämmin ja hyvä: olen tullut kotiin. Niin kuin olisi löytänyt jotain, jonka kadotti kauan sitten...niin kauan, ettei enää osannut kaivatakaan, tietoisesti. Mutta sitten kun se on siinä, se tunne ja se ihminen, tietää, että juuri tätä olen etsinyt, tätä olen ollut vailla. Tässä on minun paikkani. Ja sinun.

Etsivä löytää, sanotaan. Mutta minä uskon, että löytää voi vasta sitten, kun on ensin kadottanut. Itsensä ja elämänsä, toivonsa ja rakkautensa. Pelkonsa ja unelmansa.

Pimeää...

Ja sitten kirkkaus. Sitten vasta, kun on ensin haparoinut pimeässä käsikopelolla eteenpäin. Polvet ruvella ja sielu riekaleilla. Silmissä kyyneleet ja kielellä kirosanat. Eikä valo ole koskaan ollut kauniimpaa.

Avaa silmäsi ja katso; kaikki minkä kadotit on tässä taas. Ehjempänä, kauniimpana, todellisempana. Iloitse siitä ja ole kiitollinen. Mutta älä takerru, älä pitele kiinni niin kovasti. Ei se ole saippuakupla, mutta todellisuuskin on hauras kauneimmillaan.

Tiedä ja hyväksy; jonain päivänä tai elokuun yönä kadotat sen kaiken taas kerran.

Mutta löydät uudelleen.

Jonain päivänä, jossakin, elämässä tässä tai seuraavassa, joku ymmärtää taas sinua...
ilman sanoja